Vain valtatie erotti Järvi-Sydämen, Haukiveden ja tien toisella puolen olevan pienen järven toisistaan. Pieni järvi laski puolestaan Haukiveteen tien alta kulkevan pienen rummun kautta, joten laskujoki oli lähinnä lyhyt leveä oja.
Paavon perheellä oli sinä kesänä käytössään pieni mökki juuri tuon pienen järven rannalla, jonne ei valtatieltä ollut kuin muutaman minuutin ajomatka pitkin pölisevää soratietä. Ja mökin rannassa oli pressun alla pieni purjevene, jota ei oltu käytetty muutamaan vuoteen.
Erään kerran, saunaa lämmittäessämme, silmäni osuivat veneeseen. Kysyin voisiko jollalle tehdä jotain. Kaivoimme veneen kuivien lehtien ja neulasten alta esiin, ja se näytti olevan kunnossa. Paavo sanoi joskus aiemmin kokeilleensa venettä, ei kovin hyvällä menestyksellä. Sanoin että myös minä voisin yrittää purjehtia sillä. Olin käynyt jokin aika sitten parin päivän Sinipurjehtijan -kurssin, mutta en ollut ollut veneellä vielä kertaakaan yksin vesillä. Nyt siihen olisi tilaisuus.
Työnsimme veneen laiturin päähän, ja vedimme purjeen mastoon. Ei muuta kuin menoksi. Tuulta tosin ei ollut nimeksikään, joten kuivaharjoittelin. Mietimme Paavon kanssa miten venettä ohjailtaisiin. En ollut ollenkaan varma, että onnistun Paavoa paremmin, mutta mitään menetettävää ei ollut.
Vene irtaantui laiturin päästä, ja aluksi kaikki tuntui sujuvan hyvin kevyeen myötätuuleen. Onnistuin luovimaan lähes vastarannalle lähelle tiheää kaislikkoa ja tekemään vaivalloisen käännöksen. Sitten en tiedä mitä tapahtui.
Tuntui että unohdin hetkessä sen, mitä olin ehkä oppinut. Ja siihen vene jäi. Syy saattoi tietysti olla tuulessakin - tai sen puutteessa, mutta vene ei liikkunut enää minnekään tein mitä tahansa. Tai liikkui se virran mukana väärään suuntaan kohti valtatietä, joka oli vastakkaisessa suunnassa kuin mihin olin menossa.
Lopulta vene ajautui yhä kauemmaksi mökkirannasta, ja ainoa järkevä teko oli ohjata vene mahdollisimman lähellä valtatietä rantaan. Paavo tuli autolla tietä pitkin veneen luo ja mietimme mitä tekisimme. Jollain tavoin saimme hissattua veneen takaisin kotirantaan.
Purjehdus ei ollut selvästi, ainakaan tämän kokemuksen perusteella, minun lajini. Ainakaan lievään vastatuuleen en saanut venettä liikkeelle. Joten löin hanskat tiskiin heti ensimmäisen kerran jälkeen.
Jos jotain opin se oli siinä, että kahden päivän pikakurssin jälkeen ei purjehtimista opi, niin kuin ei suunnistuskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti