Tutkimusalus Muikku eteni tasaista vauhtia pitkin Haukiveden kapeita väyliä, ja jo muutaman tunnin kuluttua Casinosaarilta lähdön jälkeen oltiin Linnansaareen kansallispuiston alueella. Miehistön jäsenet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja keräsivät Saimaan kirkasta vettä näytepulloihinsa. Pienellä nuotalla vedettiin samaan aikaan kaloja preparoitaviksi ja muuten tutkittaviksi.
Entinen sotalaiva ei ollut tällä kertaa liikkeellä aivan vakavalla mielellä vaan se kuljetti mukanaan joukkoa lukiolaisia Rantasalmelle, jossa heillä oli parin viikon leiri. Perillä nyt kerättyjä näytteitä oli tarkoitus tutkia samalla, kun opiskeltiin ympäristöaineita.
Kapeiden väylien ja Linnansaaren jälkeen oltiin avovedellä, minkä huomasi ensimmäisenä siitä, että vastaan lensi lokkeja, jotka olivat kiinnostuneita kaloja ylös vedestä nostavasta aluksesta. Äkkiä lokit kuitenkin hävisivät jonnekin hieman etäämmälle ja syy selviä muutamia sekunteja myöhemmin, kun kaksi kalasääskeä ilmestyi kuin tyhjästä näkyviin.
Linnut kiertelivät korkealla taivaalla - ja sitten toinen niistä pudotti korkeutta ja iski kiinni suurehkoon siikaan. Myös toinen linnuista onnistui saamaan saalista, ja perä jälkeen ne lensivät eri puolille taakse jäänyttä Linnansaarta. Toisen pesä jökötti lähellä olevan pienen saaren keskellä korkean männyn latvassa.
Muikun kohteena oli Järvi-Sydämen lomakylä, josta matkaa jatkettiin bussilla eteenpäin Kolkontaipaleen leirikeskukseen, jonne oli tarkoitus majoittua. Sitä ennen puolipäivää kului Geologisen tutkimuskeskuksen luontopolulla.
Hieman sivussa luontopolusta, korkealla harjun päällä, oli suurehko hirsitalo; ja paljastui että se oli rakennettu yli 9 000 vuotta vanhoista, viereisen järven pohjasta nostetuista, valtavista mäntytukeista. Talo toimi kahvilana, joka samalla esitteli alueen esihistoriaa kuvanäyttelyllä.
Männyistä oli leikattu suuria kiekkoja, joiden lustojen perusteella dendrokronologit ja muut ilmastotutkijat pystyivät tarkkaan määrittämään yksittäisiä vuosia vuosituhansien takaa. - Istuin pitkään muinaisten puiden ympäröimänä ja hämmästelin, voiko jotain tällaista olla olemassa.
Puut olivat olleet valtavia, ja ilmasto oli ennen viimeisen jääkauden viimeistä vaihetta ollut selvästi paljon lämpimämpi kuin mitä ilmasto oli tällä hetkellä.
Silloinkin ilmasto oli siis lämmennyt, jäähtyäkseen vielä kerran uudestaan. Ilmeisesti muutaman tuhannen vuoden kuluttua on taas edessä uusi pieni jääkausi - nykyisestä ilmastonlämpenemisestä huolimatta ja siitä riippumatta.
Vuosirenkaiden perusteella saattoi tehdä aikamatkan muinaiseen aikaan. Vuoden tarkkuudella oli mahdollista seurata lämpötilojen vaihteluita ja jopa metsäpalot näkyivät vuosirenkaista selvästi. Tulipaloja oli ollut tasaiseen tahtiin kymmenen vuoden välein, mutta sitkeät puut olivat ne kestäneet.
Yhden kahvikupin äärellä tein siten aikamatkan ihmisen muinaisuuteen - aikaan jolloin Suomen niemellä asui vielä muitakin ihmisiä kuin nykyihmisiä, eikä nykyihmisiä ollenkaan. Siihen on ainakin helppo usko vanhojen uskomustarinoiden perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti