Osa 7: "Kävelemisen taito"

Osa 7: "Kävelemisen taito"

Kävelemme omia jälkiämme takaisin autolle. Hilppa harppoo edellä. Astelen rauhallisesti nauttien kesäyössä jokaisesta ottamastani askeleesta ja siitä mitä näen ympärilläni yön hämäryydessä. Lepakoita lentelee järven yllä, ja kiiluvia silmiä näkyy siellä täällä. Kenties kettu tai mäyrä seuraa outoja kulkijoita. Linnutkaan eivät ole vielä vaienneet.

Välillä Hilppa pysähtyy ja haukkuu minut pahimmilla voimasanoilla mitä juuri silloin sattuu keksimään. Ja jatkaa sitten mutkitellen matkaansa puhisten raivosta. Performanssia kestää koko matkan. Muutaman kerran vaivaudun vastaamaan. Totean vain etten ole tehnyt mitään minkä takana en olisi koska tahansa. Olen sanonut vain mielipiteeni. Siihen minulla kai on oikeus. Kun huomaan, ettei Hilppa edes yritä keskustella, pidän parempana olla hiljaa.

Hilppa ei ole yhtään rauhoittanut saavuttuamme autolle. Ennemmin päinvastoin. Hän alkaa kiukutella kuin pieni lapsi ja sanoo, ettei tule minun autooni. Hän ei voi tulla autoon sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostelee hänen parhaita ystäviään. Sanon etten ole arvostellut hänen ystäviään, vain heidän puheitaan, missä oli paljonkin arvostelemista. Hilppa ei vaivaudu vastaamaan, ja keskustelemaan itse asioista.

Tärkeää tuntuu olevan se, että minun olisi pitänyt olla vain hiljaa ja kuunnella, kun minua tunti toisen jälkeen provosoidaan sanomaan jotain harkitsematonta. Pahinta kai oli, etten provosoitunut kertaakaan, mutta sanoin asiasta, kun sen aika tuli. Paljastin vahingossa heidän naurettavan juonensa, jonka tarkoitus oli osoittaa miten henkisesti alamittainen olio olen. Asetelma kuitenkin kääntyi heidän kannaltaan yllättäen päälaelleen. Olin koko ajan tilanteen tasalla muun muassa siksi etten juonut lasiakaan viiniä, jota minulle tosin ei edes tarjottu…

Mieleeni eivät tulleet enempää eivätkä vähempää kuin kansallissosialistit, jotka nihiloivat kaikki muut paitsi itsensä, konservatiivit ja kristityt tukijansa. Pahiksia olivat kommunistit, sosialistit, työttömät, vammaiset, vanhukset, juutalaiset ja muut ei-arjalaiset. Paradoksi vain on että nämä ihmiset ovat merkittävissä asemissa SKDL:n sosialisteissa, nykyisessä Vasemmistoliitossa, jotka tietysti ovat Suomen mittakaavassa kansallisia sosialisteja... Nyt olen tietysti ilkeä mutta aiheesta.
Lopulta kysyn Hilpalta mitä hän aikoo tehdä. Tilaako hän taksin Savonlinnaan vai jää Poronsalmelle ystäviensä luokse yöksi. Hilppa ei sano mitään vaan avaa vihaisesti auton oven ja istuutuu auton etupenkille.

Ensimmäiset sadat metrit Hilppa istuu äänettömänä etupenkillä, sitten hän aloittaa raivoamisensa uudelleen. Hän alkaa molemmin käsin mättää minua käsillään ja yritän toisella kädellä suojata kasvojani. Sanon vain että lopeta muuten olemme kohta metsässä.

Hilppa lopettaa riehumisensa hetkeksi. Sitten hän yllättäen avaa vauhdissa auton etuoven. Vähän matkan päässä on Järvi-Sydämen mökkikylän lyhtypylväs, mihin ovi on osua, mutta onnistun viime tingassa väistämään.

Hän hyppää autosta ulos, horjahtaa ja konttaa tienpientareella sanoen, että hän liftaa kohtiin. Sanon etten jätä häntä yöksi tien päälle. Hän kuitenkin aamulla syyttäisi minua siitä, että olen jättänyt hänet heitteille.

Hilppa raivoaa mielipuolisesti. Otan hänestä kiinni ja painan maahan. Sanon että rauhoitu. Hilppa rauhoittuu. Sanon että päästän hänet irti vasta, jos hän lupaa tulla auton ja istua rauhassa Savonlinnaan asti. Hilppa lupaa kun ei muuta voi.