Osa 9: "Anne-Mari - kuvataiteilija"
Anne-Mari
oli tuskin kolmekymmentävuotias, kun Ateneumin taidemuseo osti joukon
hänen töitään. Anne-Mari kertoi, että muutkin museot olivat niitä
ostaneet. Taiteella ei kuitenkaan elänyt tai Anne-Mari ei elänyt. Siksi
hän oli tullut Savonlinnaan tilapäiseksi opettajaksi opettamaan
opettajaopiskelijoita.
Seurasin Anne-Marin vähäilmeisiä
kasvoja. Hän puhui ansioistaan kuin mistä tahansa luonnollisista
asioista. Samaan hengenvetoon hän puhui akateemisesta
pätkätyöläisyydestä. Se oli asia mikä meitä yhdisti. Anne-Mari tiesi,
etten ollut koskaan opettanut, edes vakavasti harkinnut koko asiaa.
Eräänä päivänä kun näin hänet taas ohimennen – näimme lähinnä ohimennen
kadulla – hän ehdotti, että opettaisin yhdelle hänen ryhmälleen päivän
mediakasvatusta.
Katsoin vähän aikaa ihmeissäni
Anne-Maria, mutta hän tuntui olevan tosissaan. Sanoin että mikä ettei,
mutta en uskonut selviäväni siitä. Minä olen koko ajan mukana, hän
sanoi. Mietin miksi hän tekisi jotain tällaista lähes tuntemattomalle
ihmiselle. Siinä ei tuntunut olevan mitään mieltä. Ja totta kai saat
palkan siltä päivältä. Minä hoidan asian. En voinut muuta kuin suostua.
Eikä minua enää tarvinnut sen enempää suostutella.
Anne-Mari
oli minua vain vähän vanhempi, mutta hänellä ole varma ote
tekemisessään. Odotin peloissani opetuspäivää, ja lievensin pelkoani
suunnittelemalla päivän mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Olin
keskustellut Anne-Marin kanssa siitä, mitä kaikkea päivä voisi pitää
sisällään. Hän ei halunnut puuttua päivän sisältöihin kovin tarkkaan
vaan antoi minulle vapaat kädet. Sain päättää miten tunnit käytin
opetussuunnitelman puitteissa niin kuin oikeat opettajatkin.
Kun
saavuin opettajankoulutuslaitokselle, opiskelijat olivat jo luokassa
samoin Anne-Mari. Hän hymyili rauhoittavasti ja sanoi istuskelevansa
jossain takana, ja saattoi lähteä välillä poiskin. Jos tulee ongelmia,
niin minä autan. Niin hän tekikin. Tauolla hän antoi palautetta
puheistani ja tekemisistäni, ja tajusin, miten tarkka havainnoitsija ja
mainio pedagogi hän oli. Minulle tuli vahva osaamisen ja onnistumisen
tunne, vaikka myös korjattavaa löytyi. Iltapäivän viimeiset tunnit hän
oli työhuoneessaan.
Savonlinnassa ollessani sain kaksi
muutakin tilaisuutta, kaksi lyhyttä kurssia pitääkseni. Toinen oli
Tanhuvaaran urheiluopistossa, toinen Avoimessa yliopistossa. Molemmat
olivat ympäristöaiheisia kursseja. Ilman Anne-Maria en olisi löytänyt
elämääni tätä uutta juonnetta. Ympäristöopetus poiki ajatuksen siitä,
miten voisin laajentaa ympäristöopintojen kurssia aina
jatko-opintotyöksi saakka.
Viimeisenä vuonna
Savonlinnassa kirjoitin pitkälti kurssimateriaalin pohjalta, sitä
muokaten, opinnäytteeni, mikä puolestaan poiki sen, että pääsin
lähtemään pois Savonlinnasta työn perässä Kainuuseen. Ajatukseni
palaavat toisinaan Savonlinnaan, siihen miten pienestä kaikki elämässä
on kiinni. Että tapaa oikealla hetkellä oikean ihmisen. Enkelin. Enkeli
Anne-Mari oli vaikken enkeleihin uskokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti